Hei
Tämä tapahtui vuonna 2003. Hermaantui parlamentin johtajisto. Kirjakerhoehdotuksen olin lähettänyt sähköpostitse eduskunnan 350 ansioituneelle virkamiehelle, virkamiesyhdistyksen koko jäsenistölle. Taisin kuulua yhdistyksen johtokuntaan eli viestini oli viaton, normaalia jäsenkeskustelua ja johtokunnan jäsenelle kuuluvaa aloitteellisuutta. Olihan työmme henkinen ja sosiaalinen anti köyhänoloinen. Työyhteisön ilmapiiri oli nukahtaneen tuntuinen vaikka virkamiehet itsessään olivat huippua. Virkamiesten ansioita ja henkistä liikunnallisuutta ei ollut syytä epäillä. Sen todisti hallintojohtajakin jopa kahdenkesken: "eduskuntaan rekrytoimme ministeriöistä vain kaikkein parhaimmat”. Oudoksuin kun hän sittemmin tervehti hymysuin - luuliko hän että olimme ystäviä. Miten kerhoasia eteni? Monta heitä oli, neuvos, pari muuta valiokuntaihmistä sekä kirjallisuusasioita muulla tavoin tunteva. Pyysivät kahville parlamentin kuuluisaksi tulleeseen kahvilaan - kansakunnan suunnastahan päätetään siellä. Minä olin yksin, kahvitus tuli siis pyytäjille halvaksi. Syyn arvasin: halusivat minulta lupauksen että luovun kirjakerhoehdotuksestani. Eduskunnassa ei tule kirjalmia pohtia, ei varsinkaan tarkastajain. Luopuminen ei ollut teoistani vaativin. Opastihan Nokian pääjohtaja Ollilakin yliopistoväkeä että älkää ajatelko liikaa. Malttoiko Sitran puheenjohtaja Ollila sittemmin olla ajattelematta konkurssiin vajoavia sijoituksiaan. |
